Flirtisti

Mua on sanottu maailman parhaimmaksi ja huonoimmaksi flirttaajaksi.
Samassa lauseessa.
Tuo ketku mieheksi kutsui mua myös pikkunörtiksi, seksin mustaksi aukoksi sekä häröpalloksi. Tunnustan ensimmäisen ja jälkimmäisen. Keskimmäinen ei onnistu pelkästään omin avuin.

Mutta flirtti. Mä pidän siitä. Itse tehtynä tai toisen yritelmänä. Siitä tunteesta.

Kerran flirttailin töissä, tai myönnän tässä yhteydessä tämän yhden kerran. Asiakkaalleni.
Varsin hyvännäköinen mies minun makuuni tuli hakemaan tarjousta keittiöstä. Tarjous päätyi kauppaan ja mieshenkilön osalta noin seitsemään visiittiin työpöytäni äärelle.
Mä siis flirttailin ja olen varma, että hän teki niin myös. Sikäli mikäli ymmärsin oikein hymyt ja vieri vieressä istumisen, vahingossa tehdyt kosketukset ja tarkoin valitut vihjaavat lauseet.

Osoittautui kuitenkin, että mies oli varattu. Tämä kävi ilmi kun nelikymppisen ihmisen itsevarmahkolla rohkeudella lähetin hänelle työliitännäisen viestin, jonka ps. osiossa kysyin josko hän lähtisi kanssani oluselle, eli suomeksi treffeille.

Ensi reaktioni, mitä vittua, jälkeen mua harmitti, jotta miksi kuluttaa hyvää flirttiä jos on varattu. Kunnes jonkin tovin kuluttua, häviöni niellen, myönsin itselleni tosiasian, että oli miten oli, flirtti oli hyvää ja piristi molempien päivää. Sen seitsemän kerran.

Joten flirtti, ei se ole vain sinkkujen yksinoikeus. Tahi pelkästään tuomittava teko parisuhteessa olevalle. Olkoonkin, että flirttailu mielletään yleisesti keimailuksi, keinoksi lähestyä ihmistä seksuaalisessa tai ylipäätään romanttisessa mielessä. Mutta haetaanko sillä kuitenkan aina seksiä? Tai parisuhdetta?
Ei tietenkään.
Kyllä mä pystyn rehellisesti myöntämään, että joskus haen sillä vain buustia itsetuntooni. Tai itseasiassa hakea lienee hieman väärä verbi tähän kohtaan. Sitä tekee, huomaamaattankin, kun kohtaa ihmisen joka viehättää sua. Keimailet kun haluat hänen huomionsa, hymyilet kun saat sen. Katsot silmiin ja tunnet olosi hyväksi. Niin täysin inhimillistä.

Ja myönnän, että suhteessa ollessanikin saatan flirttailla, siis jollekulle muulle kuin sille kumppanilleni. Elämän sokeri. Ja suola, jos tuo kumppani sattuu olemaan laadultaan mustasukkaista tyyppiä.

En tee sitä kuitenkaan tehdäkseni kumppaniani mustasukkaiseksi. En tee sitä, koska koen, että ruoho olisi vehreämpää aidan toisella puolen. En tee sitä pettääkseni. Flirttailu silloin tällöin saa mun oloni kauniiksi, seksikkääksi, haluttavaksi. Kivittäköön hän, joka ei näitä asioita haluaisi tuntea.

Ja tietenkin olen flirttailut kumppanilleni. Häpeilemättömästikin. Pukenut päälleni seksikäimmät alusvaatteeni ja lähettänyt hänelle kuvan itsestäni ne päällä kesken hänen työpäivänsä. Olen flirttaillut flanellisissa ruutuyökkäreissäni ja tanssinnut takapuolta keinuttaen. Olen nostanut paidan helmaa ja paljastanut nännin. Olen iskenyt silmää, vaikken sitä osaa. Hymyillyt ja katsonut alta kulmieni. Laittanut sormeni huulilleni, jotta hän katsoisi niitä. Kaikki tämä on aina piristänyt suhdetta. Ikinä koskaan se ei ole ollut huono asia. Ei ikinä.

Flirtti valitettvasti toimii myös aseena. Olenko käyttänyt sitä niin? Oletko sä? Mun taidoillani se ei taida onnistua. Mutta olen saanut sillä itseni kyllä pissiliriin. Joskin varsin harmittomaan. Eräs tyttöystävä uhosi vetävänsä mua turpaan. Kuten tämä suomiuhoa uhkuva lause kuuluu. Poistuin paikalta. Jotta en saisi turpaani.
Eräs mies haukkui mut tyrkyksi ja epätoivoiseksi ja tyhmäksi blondiksi, koska olin vienyt hetkeksi hänen ystävänsä huomion, ja ryppäämisrellestäminen oli tauonnut. Haukku ei tehnyt haavaa, mutta luovutin suosiolla miehen kanssaveljensä huomaan.

Toimivin flirtti, joka muhun on koskaan kohdistettu, tapahtui ei niin kovin kauan sitten. Epäilen josko tämä mies edes tarkoitti sitä flirtiksi, mutta jos näin on, monen miehen pitäisi alkaa kisälliksi hänelle. Mitä tähän superduperupeaan flirttiin sitten tarvittiin. Ei paljoa.
Katsekontakti joka muhun luotiin samalla kun päättäväisten askelten saattelema hän pysähtyi eteeni, oli jo sinällään vaikutuksen tekevä asia.
”Mä näin sut ensimmäiseksi kun kävelin sisälle tähän baariin. Ja mun oli pakko tulla sanomaan sulle, että sun silmät, ne on pistävät. jos katsot muhun noin, ole kiltti äläkä koskaan lopeta.” Sanoi hän ja samalla tarttui käteeni, puristi sitä ja sanoi: ”Mutta ystävät odottaa, lähden nyt.” Ja sinne se meni. En unohda häntä ikinä.

Tämän jälkeen olen nähnyt miehen yhdesti.
Pysähdyin kohdalle ja sanoin: ”Sinä.” Hän vastasi samoin.
Ja sen jälkeen me suutelimme.
Suudelma ei ollut kovin kummoinen.

Näin maailman huonoimpana, ja parhaana, flirttaajana haluan sanoa vielä tämän.
Jos haluat lähestyä mua flirttailen tai jopa vietellen, pelkkä moi oot kaunis lähdetkö treffeille, ei vaan pure muhun. Vaikka olenkin 43vee nainen, joka ei halua valita ikisinkkuutta, en ole varma, enkä edes helppo.

Tiedätkös. Flirtti on parhaimmillaan kun annat itsestäsi yhtä paljon kun olet halukas saamaan toiselta.

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *