Kippis Korona – paha paha tappajavirus

Hysteria. Karanteeni. Kaikki on peruttu.

Hamstraus. Epätieto. Riskiryhmä.

Päivänpolttavia aiheita.

Joten jep. Kirjoitan se minäkin tästä koska kaikki muutkin.

Vaan varaudu närkästymään. Ja ehkä jopa kivittämään allekirjoittanut. Jollei sitten korona ehdi viedä ensin, koska kyllä, kuulun riskiryhmään.

Mitä on korona? Lepakkovirus. Joka syystä tai kymmenestä tarttui ihmiseen. Ei ainutkertainen asia. Ei ensimmäinen ja tuskin se viimeinenkään.

Ja nyt se pölypallon näköinen virus, nimeltään Covid-19, riehuu maailmalla.

Vihataanko kaikki koronaa!?!!?!

Ilmasto kiittää. Lentoliikenne on vähentynyt, miltei loppunut. Julkiset ajoneuvot vähentäneet vuoroja. Yksityisautoilu onnistuu vain nillä, joita ei ole suljettu karanteeniin tai eivät kärsi hysteriasta.

Me emme istu pubeissa, kapakoissa, baareissa. Koska ne ovat kiinni. Me lähdemme luontoon. Hengittämään. Kuntoilemaan. Kuuntelemaan hiton lintuja. Juoksemaan, heittämään frisbeegolfia, kävelemään, puistoon, metsään, rannalle. Ulos!

Ja me lähdemme lastemme kanssa. Löydämme yhteyden. Lapsiin. Meidän on pakko keksiä yhteistä tekemistä, ettei tulla hulluiksi. Pelaamme, leikimme, opettelemme. Olemme yhdessä!

Joudumme kotiin, neljän seinän sisään kumppanimme kanssa. Ehkä on riitoja. Mutta se voi olla myös suutelua. Sovittelua. Keskustelua. Koska minne paeta? Se voi lähentää. Toki se voi myös erottaa… mutta onko sekään aina se pahin vaihtoehto???

Me autamme isovanhempiamme, vanhempiamme. Käymme heidän puolestaan kaupassa. Soitamme heille. Vaikka viimeksi tuli Martta-mummille soitettua kaksi ja puoli vuotta sitten.

Luonnonvalinta. Me ihmiset ei ole annettu sille sijaa sitten penisiliinin ja antibiootin. Viime vuodet kansa on miettinyt miten käy yhteiskunnan kun suuret ikäryhmät eläköityvät. Tattadadaa. Tässä teille korona.

Nyt murhe on siitä, kuinka mahdollisimman moni selviytyisi. Alamme välittää. Alamme kunnioittaa. Alamme huolestua.

Iltapäivälehdet huutavat kuinka rajat menevät kiinni, kuinka yhteiskunta kaatuu. Silti niin moni on alkanut auttaa lähimmäistään. Ihmiset, joilla ei ole itsellään paljoa, antavat siitä vähästä. Kuten espoolainen Hinni Pekkarinen, joka kolmen lapsen yksinhuoltajana päätti alkaa ruokkia muidenkin perheiden lapsia. Niiden, joilla ei ole varaa hamstrata. Eikä Hinni ole ainoa. (juttu Helsingin sanomissa)

Maailmantähdet lahjoittavat, antavat, tsemppaavat. Suoratoistopalvelut eivät ajattele voittoa vaan ihmisiä ja avaavat ilmaiseksi palvelujaan. Ne joilla on, antavat!

Terveyspalvelut joutuvat oikeasti ajattelemaan kuka tarvitsee hoitoa. Kukaan ei mene jonon ohi. Ei rikas tai köyhä. Ei maahanmuuttaja, ei kantasuomalainen.

Ruokakauppojen ja apteekkien lisäksi työtään tekevät yhä muun muassa nuorisopalvelut, mielenterveyspalvelut, hoitajat, pelastustoiminta, poliisi, siivoojat, päiväkodit, esiopetus. He, joiden ammatin me unohdamme usein. he, jotka meistä saavat vähiten palkkaa. Heidän työnsä on nyt tärkeämpää kun koskaan.

Me pesemme käsiämme. Syömme terveellisemmin, koska roskaruokaa hakiessa voi altistua. Joskaan purkkinötköt ei ehkä ole se terveellisin vaihtoehto. Mutta koska makaroni hyllyt ovat jo tyhjentyneet, ostamme jotakin muuta. Ehkä jopa hedelmiä ja kasviksia. Jauhelihakin kun on loppunut jo tiskistä. Ai perkele. Mitä jos meistä kaikista tulee vegaaneja…

No, annan tämän teille. Alkoholin kulutus saattaa lisääntyä. Sitäkin kun kuulemma hamstrataan. Käsidesiksi vaan. Sanovat. Mutta tupakka. Kaikki hysteeriset lopettavat. Koska kuten tiedätte, jokainen päivittäin polttava kuuluu riskiryhmään.

Vihataan vaan!

Niin. Onhan se. Kamala tauti tuo korona. Tappanut maailmalla jo noin 4300 ihmistä. Se on paljon se.

Joskin luku on melko pieni siihen nähden, että musta surma tappoi noin 100 miljoonaa ihmistä. Espanjantauti vei meistä saman verran.

Onneksi elämme nykyaikaa. Jossa vessapaperi pelastaa meidät kaikelta.

 

 

 

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *