Mikä on sinkku?

Olen huomannut… Huomioinut, että kun kirjoittaa sinkku sanan alle, pidetään sitä varsin yleisesti tarpeena päästä eroon tuosta termistä.

Kyllä, olen alaotsikoinut blogini sinkkuäidin blogiksi. Mutta entä sitten? Se ei kuvaa haluajani, ei toiveitani, ei epätoivoisuttaa, ei identiteettiäni. Se on status. Yhtä lailla kuin naimaton tai naitu.

Ei sillä etten olisi naitu. Mutta kuitenkin tällä hetkellä sinkku. Eli en parisuhteessa.

En tiedä miksi, mutta sana sinkku, ei oikein ikinä ole vain neutraali. Se on negaatio tai sitten hyvin positiivinen ja jopa voimaannuttava olotila.

Siitä ei kirjoiteta neutraalisti. Vaan enemmänkin niin, että voi voi kun olen niin yksin. Tai jopa valittaen, että kukaan ei ymmärrä, etten ole epätoivoinen, vaikka oikeasti olenkin, mutta en myönnä sitä kenellekään, paitsi itselleni sunnuntai-iltaisin, kun syön toista litraa jätskiä ja väitän, että oon ihan tosi onnellinen ja samalla niistän nessuun, koska itkettää.

Tai sitten siitä kirjoitetaan ylitsevuotavan positiivisen siivilän läpi, jolloin todetaan kaikille, jopa todistetaan somessa päivittäin, että tämä on hyvä. Olen yksin, koska valitsen. Saan tehdä mitä haluan. Voimaannuin niin, että halkeen. Vaimitensemeni….

Omasta mielestäni sinkku voi olla molempia. Yksinäinen ja voimaantunut. Itsenäinen ja epävarma. Haluta parisuhdetta ja pelätä sitä. Kokea voivansa täysin ja rehellisesti olonsa onnelliseksi itsenäisenä parisuhteettomana ihmisenä. Ja samalla ihan oikeasti kaivata vierelleen toista.

Mikään näistä asioista ei sulje pois toista.

Toki, ilman yhtään mitään feminismi kärkeä, koska sitä mä en olen, sinkkuus on erilaista naisella ja miehellä. Tai siis ei ole. Mutta stereotyyppisen yhteiskunnaliisen käsityksen ja meidän ihmisten mielestä se on.

Koska nainen, joka on sinkku, varmastikin haluaa parisuhteen, etsii sitä. Ja mies, sinkkuna, on pelimies… tai luuseri, peräkammarin poika.

Tässäkään kohtaa sinkkuus ei ole neutraali.

Naimisissa oleva pariskunta on yhä yhteiskuntamme vakio. Jos olet sinkku, kohtaat edellä mainitsemiani asioita, sekä paljon muuta. Jos olet parisuhteessa, muttet naimisissa, kohtaat aina kysymyksiä, koska avioon ja koska lapsia.

Ja tämä ei ole palopuhe, ei vihapuhe. Ei mitään. Tämä on yhden sinkkuäidin blogikirjoitus, joka toteaa asioita, olemalla niistä montaa mieltä ja ei yhtään mieltä.

Ja kyllä. Olen skitsofreeninen.

Ja kyllä. Olen myös sarkastinen. Itsenikin suhteen.

Eli. Mä olen sinkku. Ja äiti. Ja kai keski-ikäinen… Tai ainakin lähestymässä sitä. Muhun voi liittää hurjan määrän termejä, jotka jokainen pitää paikkansa.

Puuma. Jep. Been there done that. Epätoivoinen. Kyllä, silloin joskus. Epävarma. Aivan varmasti. Onnellinen. Kyllä. Tajusin sen taas kerran. Itsenäinen. Ihan pikkupenskasta lähtien. Koska oli pakko. Seksinnälkäinen. Joo, tätäkin. Ainakin toisinaan. Joskus tyydyn… tyydytän ihan itsekseni. Itsetietoinen. Kiitos kyllä, mutten narsistinen. Kyrpämagneetti. Toivottavasti. Nirso. Jep. Onneksi mulla on valta valita itse, emmekä elä enää 1700-luvulla. Hankala. No riippuu tilanteesta ja toisesta. Helppo. Mutten liian….

Muhun. Sinnkuäitiin ihan yleisestikin, liitetään usein myös termejä, jotka eivät pidä paikkaansa.

Etsii vain lapsilleen isää ja elättäjää. Jep, EI. Niillä on, ja hyvä sellainen. Jakorasia. Jännä termi, jolla viitataan naiseen, joka ”jakaa rasiaansa” ihan kaikille. Tavallaan ihan sama kuin nymfomaani. En vastaa tähän muuta kuin, että miksi kaikki sinkku naiset olisivat nymfomaaneja?? Eikö ne olisi sitä silloinkin kun ollaan naimisissa? Ainakin isojen poikien puhuiden mukaan antaminen loppui kun mentiin naimisiin. Jakorasia my ass..

Ei sillä, että sinkkumiehen olisi sen helpompaa. Koska, kuten sanoin, sinkkuus ei ole nautraali.

Miksi mä siis kirjoitan sinkkuäiti-alaotsikon alla? Siksi, koska se on mun arkea. Se olen minä. Mä kirjoitan asioista, aiheista, tapahtumista, ajatuksista, jotka on mun. Mä kerron niistä ja spekuloin niitä. Pohdin. Joskus tuomiten, joskus ylistäen. Joskus vain jotakin tylsää siltä väliltä.

Kysytäänkö raskaana olevalta naiselta, miksi hän kirjoittaa Kaksplussaan perheaiheista blogia? No ei. Ei kysytä. Eikä sen puoleen tehdä siitä negaatiota tai ylistävää positiivistakaan asiaa. Se on neutraali.

Ja koska mulla on tapana kyseenalaistaa, ihan vain jotta tiedän miksi, miten ja voisiko olla parempi keino. kyseenalaistan nyt myös itseni.

Jos sinkkuus olisi neutraali. Normi. Tavis. Niin kiinnostaisiko ketään lukea mun juttujani????

You may also like

2 kommenttia

  1. Moro! Olipas taas hyvä kirjoitus josta löytyy paljon asiaa liittyen kaikkeen. Itse kokenut kaikkee ollessani naimisissa ja sinkkuna Jokainen päättää itse onko sinkku ja haluaako sellaisena olla vai seurustella tai naimisissa. Nämä kirjoituksesi koskettaa ja ovat hyviä. Itse syksyllä tulee ikää 46 ja kokenut sinkkuuta ja avioliittoa. No jokainen meistä tekee valinnat itse ja niihin muut kommentoi kaikkea. Hyvää kesää ja toivotaan et joskus onni löytyy taas☀️

  2. Kyllä täyttä asiaa kirjoittelit!Itellä ex ja lapset maalimalla! Sinkkuna ollut pitemmän aikaa mutta onhan noita seikkailuja siitä huolimatta ollut välillä!Ei vaan ole ”kolahtanut”sitä jonka kanssa vois vaikka vakavaakin/seikkailu suhdetta ajatella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *