ystävänpäivä romantiikkaa

Ystävänpäivä,

Joksi se meillä täällä suomen maalla on nimetty, on laajemmin tunnettu Valentine´s day:nä.

Mutta me täällä kylmässä pohjolassa muistetaan enempi ystäviä kuin juhlitaan sitä romanttisessa mielessä. Silti hei, sun kumppanihan on sun paras ystävä. Eikö? Pitäisi olla.

Mä en ole suurien romanttisten eleiden ystävä. Kerran sain kukkalähetyksen kotiovelle, jonka kyljessä oli punaisessa peltirasiassa suklaata. Awwww. Mut ei. Tai siis ihan kiva. Todellakin! Ajatus tärkein. Tietenkin.
Mutta jos tarkoitus oli saada multa jalat alta, niin esimerkiksi ko. miehen ilmestyessä norsukalsareissa ja ruusu hampaiden välissä mun ovelle, niin vhumps. Jalat alta. Olen outo. myönnän.

Romantiikka on ihanaa. Ei sitä käy kieltäminen. Ja siitä tykkää naisten lisäksi ihan hiton varmasti myös miehet. Poikkeuksia sattuu sukupuoleen katsomatta.

Romantiikasta puheen ollen.
Tämä sattui viime vuoden keväällä. Treffit. Tarina sinänsä alkoi hyvin. Tämä mies, jonka olin kohdannut Tinderissä, sentään saapui paikalle. Ja vielä ihan kotiovelleni asti. Mikä on jo iso parannus edellisiin treffeihin, joita ei ikinä tapahtunut, koska mut estettiin juuri ennen h-hetkeä kaikessa sosiaalisessa mediassa.
Enivei. Tämä Tinderissä kohdattu mies saapui kotiovelleni ja avattuani oven, hymyili leveästi täydellisen valkoisella hammasrivistöllään, joka oli aivan älyttömän isossa kontrastissa ruskettuneimpaan ihoon, jonka olen koskaan nähnyt.
Ja siemaili olutta avatusta tölkistä.
Kysymykseen, tulitko just äsken tähän autolla, sain vastaukseksi kyllä vaan, mut tää on vasta mun toinen.

Tässä kohden, näin jälkiviisaana, huomaan naismaisen tyhmyyteni, koska en läimännyt ovea herran nenän edestä kiinni, vaan toivotin ruskettuneen stadilaisen sisään toppaliivinsä kanssa, joka hänellä jostain kumman syystä oli päällänsä, vaikka ulkona oli yli viisitoista astetta lämmintä.
Ainoa yhteinen asia mikä meillä oli sinä iltana, oli se, että hänen kiihdyttäessään oluttölkkien availua, minä kasvatin tyhjien viinilasillisten määrää.

Kaverin mielestä parhaat treffit oli biletreffit. Perjantai-illan kunniaksi hänelle olisi pitänyt lähteä näyttämään Hämeenlinnan yöelämää. Kysyin, aiotko lähteä sinne toi toppaliivi päällä, ja koska vastaus oli kyllä, me emme menneet baariin.
Totesin kaverille, että tämä ei varmaan oikein nyt toimi, että josko haluat tuohon sohvalle nukahtaa niin oleppa hyvä. Minä vetäydyn unille ja laitan oven kiinni. Hyvää yötä. Herrasmies varmisti vielä tässä kohtaa, että eikö saisi viereen kömpiä, ja koska vastaus oli ei, niin seuraava kysymys kuului, josko mua ei haittaisi, jos hän kävisi polttelemassa pilvisätkän, tai pari.

Nää oli niin sanonut epäonnistuneet yönylitreffit.
… Joiden tarina ei ollut vielä ohi, kuten ikäväkseni huomasin.
Heräsin itse vasta puolenpäivän aikaan. Koska lauantai ja vapaapäivä. Sormet ristissä toivoin, että ruskettunut adonis olisi tajunnut jo lähteä, mutta kauhukseni huomasin, että sohvapöydällä oli neljä tölkkiä olutta ja yksi lisää menossa kurkusta alas. Ennenkuin ehdin pissalle asti murjottamaan surkeuttani, kaveri kerkesi huutamaan: TÄNÄÄN BILETETÄÄN!!

Vessanpöntöllä istuessani tajusin, että en voi syyttää tilanteesta muita kuin itseäni. Jos tinderkuvassa on hyperaktiivisen näköinen ylihymyilevä ja silmääiskevä ruskettunut seilori, ei treffit vaan kerta kaikkiaan voi olla ne romskuimmat.

Koska mä olen nainen. Ja hirveen kiltti. En heittänyt miestä ulos. Annoin sen juoda ja ensimmäistä kertaa ikinä sorruin treffeillä valehtelemaan päin naamaa. Mä olen kipeä, ehkä kuumetta, mä vetäydyn tonne makkariin. Loppupäiväksi.
Kaveri kuitenkin osti meille ruoat ja kehui kuinka hirvittävän mukava mä oon. En tiedä kuka oli äänessä, itse mies, humala vai pilveä pössytellyt pää.

Sunnuntaina sain miehen ovesta pihalle. Olin laittanut herätyksen aamukahdeksalta, ettei yhtään oluttölkkiä ehdi tyhjenemään aamutuimaan.

Mies laittoi viestin kotiin päästyään: oli sigamageet treffit. Koska uusiks?

Romantiikka jäi tilanteesta yhtä kauas kuin mun tsäänssini löytää tinderistä mies.

Mutta mitä on romantiikka? Kukkia ja suklaata? Kävelyjä kohti auringonlaskua? Sylikkäin nukkumista? Yhteinen suihku? Maailma paras kosinta? Kyllä kaikkea tuota. Ja paljon muuta. Joillekin se on suuria eleitä. Toisille riittää pienemmät.

Mun mielestäni romantiikka on yksinkertaisesti huomioimista. Osoittamista, että välittää kumppanistaan, rakastaa. Romantiikka on joka päivä. Viestissä, jossa toivotat rakkaallesi hyvää huomenta hymyemojilla, ihania unia sydämellä. Romantiikka on hetkessä, jossa hierot toisen väsyneitä jalkoja tai kipeytynyttä olkaa. Romantiikka on ohimennen tehdyssä kosketuksessa, silmiin katsomisessa. Romantiikan ei tarvitse olla kuu taivaalta, se voi olla sydän piirrettynä ruutupaperille, jonka kumppani löytää herätessään ruokapöydältä.

Romantiikan vastakohta ei ole tunnelmaa pilaavat pierut. Ei röyhtäily ruokapöydässä tai sopimattomat ja takeltelavat sanat tilanteessa, jossa runous olisi parhaimillaan. Romantiikan vastakohta ei ole nukahtaa kesken seksin, koska on tosi väsynyt. Eikä romantiikan vastakohta ole tappelu.

Romantiikan vastakohta on se, että ei huomioi kumppaniaan. Romantiikan vastakohta on välinpitämättömyys.

Koska pidän väliä. Ystävistäni, perheestäni, lapsistani. Ja tietenkin kumppanistani, jos sellainen minulla olisi.. Koska pidän väliä, olen romanttinen ihminen.

Ihana ystävänpäivää kaikille romantiikan nälkäisille ihmiselle. Sydän.

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *